PääsivuGalleriaFAQHakuRekisteröidyKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Taivaan kautta helvettiin

Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Taivaan kautta helvettiin   La 22 Maalis 2008, 13:58

Reetu antoi kylmän katseensa kiertää pitkin hautausmaata. Aikella käväisi mielessä kuva siitä, että katse jäädytti sen minne osuikin, loi kuuran kukkia kylmille hautapaasille. Hän pyöritti ajatuksissaan päätään ja hymähti. Jääprinssi, Reetu oli jääprinssi. Välistä miehen huulilta karkasi kyymäinen sihahdus, mikä herätti taas Aiken tarkentamaan katsettaan. Käärmeprinssi, se Reetu sittenkin oli. vaikka se olikin mahdotonta, ei voinnut kuin mielenkiinnolla odottaa ja tarkkailla, milloin kaksihaarainen kieli ilmestyisi lipomaan huulia. Nainen sipaisi hiuksiaan, lytäten samalla kevyesti harjaa jonka oli päänsä päälle hiuksistaan koonnut. Se kimmahti takaisin heti kun käsi oli noussut sitä sukimasta, aivan kuin olisi ollut kumia .DD

"Parempi kai toimia kaksi päätä yhdessä, kuin yksi pää yksin. Niin ja sinulla saattaa vaikkapa olla kokemuksia tälläisestä?" Aike lausui pehmeästi, johon Reetu nyökkäsi hyväksyvästi, siirtäen samalla katseensa hautasmaalta häneen.
"Eipä minulla kyllä ole kokemuksia hautakivien tuhoamisesta, mutta kerta se on ensimmäinenkin" Mies tokaisi, eksyttäen hivenen huvittuneisuutta ääneensä.
"Ei sitä koskaan voi tietää.." Nainen murahti puolustelevasti ja kuin vaikutelmaa vahvistaakseen, nosti kädet rinnan päälle puuskaan. Hiuksen hieno hymy kuitenkin nyki vasenta suupieltä varovaisesti ylöspäin.

Mies laskeutui sirosti alas hevosensa selästä, minkä Aike pystyi päättelemään vain siitä, että kuuli tömähdyksen hiekkatiessä. Hän vilkaisi olkansa yli ja kertoi samalla, ettei edes tiennyt mistä hautaa etsiä.
Reetu otti kiinni Hakarun ohjista ja asteli Aiken rinnalle. Quilla hörähti mielissään pehmeään sävyyn.

"Redrike-Rhomed jotain.. Jos vaikkapa sattuisit tietämään."
Mies oli hiljaa, muuta hänen reaktiostaan saattoi hyvin päätellä sen, ettei tämä herra aivan tuntematon ollut. Peittämätön silmä oli sirrillään pienellä viirulla, kun katse oli painunut jonnekkin kaukaisuuteen. Aike näykkäisi keyesti huultaan ja vetäisi syvään henkeä. Olipa taas ollut tuuri, mikäli hän oikein arveli, niin tuo mies oli loppujen lopuksi se joka Redriken oli tappanut.

"Itseasiassa, minä hänet murhasin" Reetu murahti hetken kuluttua kylmästi, nainen ei kuitenkaan uskonut että asia oli hänelle niin samantekevä, kuin mies antoi olettaa. Aike nyökkäsi ilmeettömästi, nyt piti olla varovainen.
"Jääräpäinen heppu, täytyy myöntää" Hän jatkoi ja vapautuneemmin viitsi jopa naurahtaa.
"Typerämpää ei löydy.." Aike tuhisi jäätävästi. Nyt hänen mieleensä taas muistui se miksi hän oli täällä. Mies ansaitsi kuolla, mies ansaitsi tulla häväistyksi.

"Etsi isoa hautaa, jonkin puun alla" Totesi Reetu tuokion kuluttua. Aike nyökkäsi ja kierrätti katseettaan hautausmaalla. Sielläpäin missä he olivat ei puita paljoa näkynyt, oli kai parasta nousta Quillan selkään ja lähteä taivaltamaan toiselle puolelle hautausmaata.

Hän pysäytti Quillan ja nousi varovaisesti sen selkään. nainen katsahti Reetua kuin kehoittaen ja antoi hevoselleen kevyesti pohkeita. Quilla oli kai laiskalla tuulella, tai sitten se halusi odottaa Hakarua. Se meni hidasta käyntiä. Vaivalloisesti Aike ylipäätänsä sai kohotettua vauhtia. Tien hiekka rapisi kavioiden alla kevyesti.

// Nää. Mulki oli inspist. .DDD Aike on kumiharja :'D //
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Taivaan kautta helvettiin   Su 23 Maalis 2008, 11:38

Reetu antoi kylmän katseensa jälleen kiertää tylsällä hautausmaalla, joka oli täynnä hautakiviä. Hän vähät välitti häpäisikö hautoja vai ei. Ne olivat vain luurankoja, maatuneita jäännöksiä joistakin ihmisistä. Mitä väliä sillä oikeastaan oli?
Reetu ei ainakaan haluaisi millekkään tupaten täyteen ahdetulle hautausmaalle, kun joskus kuolisi. Hänet voisi vaikka haudata jonnekkin muualle, muttei hautausmaalle.
Mut taas oikeastaan, hänellä ei ollut ketään, joka voisi miehen haudata. Kuka voisikaan haudallansa sitten käydä. Reetu oli vaan julma, kylmäkiskoinen palkkamurhaaja. Ei mitään sen kummempaa. Joidenkin mielestä hänet pitäisi hirttää koko kansan nähden. Oli kuullut niin usein sanottavan. Olihan hän ollut etsintäkuulutettunakin, joko kuolleena tai elävänä.

Reetun katse siirtyi hetkeksi Aikeen ja Quillaan. Aikamoinen parivaljakko siinäkin. Hakaru taas käveli orimaisesti tanssahdellen Reetun vieressä ja välillä korskahteli. Se yritti näyttää parhaat puolensa jollakin tavalla ja siten saada tamman huomion. Ori kun oli.

Demoni käveli hieman Aiken jäljessä ja katsahti välillä valkoista oriaan. Mustavalkoiset hiukset leijailivat laiskasti tuulessa. Käärmemäinen olemus oli yhä läsnä miehen persoonassa, mihinkäs se siitä olisikaan kadonnut. Välistä kuului yhä sihahduksia miehen hampaiden välistä.

"Typerämpää ei löydy.."
Kuului Aiken tuhahdus kun Reetu oli todennut että Redrike oli hyvin jääräpäinen ollut eläessään.
Ja tottahan se oli. Tyhmä ukko, joka todellakin ansaitsi kuolla. Reetun sormet puristuivat tiukemmin Hakarun ruskeisiin ohjaksiin. Hän ei voinut sietää sitä ylimielistä tyyppiä. Saatoihan Reetu itsekin olla välillä ylimielinen, mutta Redrike taas luuli itsestään aina liikoja. Inhottava heppu todellakin. Reetu oli nyt ihan miellään mukana, kun he menisivät surmaamaan julmasti sen viattoman hautakiven ( : D)

Kun Aike sitten hypähti tammansa selkään ja katsahti reetua niin heilautti käärmemäinen mieskin itsensä orinsa selkään, joka hypähti hieman, jolloin etujalat irtosivat maasta hieman. Sitten se otti Quillan nopeasti kiinni, laukaten pienesti. Hakarun laukka nyt oli muutenkin kovin pehmeää ja mukavaa ratsastaa. Jotkut olivat sanoneet, ettei tuolla orilla pystynyt ollenkaan ratsastamaan, tai nauttimaan siitä, koska askel oli kuulemma epätasainen. Reetun mielestä ei ollenkaan. Se oli hyvää ja siihen pystyi samaistumaan nopeasti.

Hän ratsasti valkean orinsa Quillan viereen ja pidätti sitä hieman ja oli pian samassa vaihdissa Aiken ja tämän tamman kanssa. "Tuolla kauempana näyttäisi olevan joitain puita."

//. DDD Nyt ne menee julmasti murhaamaan sen hautakiven : D//
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Taivaan kautta helvettiin   Su 23 Maalis 2008, 18:21

"Typerämpää ei löydy.." Reetu ei päästänyt pihaustakaan, jolla olisi jotenkin Aiken sanoja kommentoinnut, puristi vaan tikuemmin Hakarun ohjaksia.
Tosin Aiken ei ollut vaikea arvailla miehen kantaa. Kuka muka Redrikestä olisi välittänyt ? Niin vaimohan miehellä oli, mutta Aike ei uskonut hänen olevan kovin pahoillaan siitä, että mies siirtyi ajasta ikuisuuteen. Jonkinlainen toive käväisi Aiken mielessä miehen ikuisuudesta, kunpa jumalat vaan ymmärsivät olla säästelemättä miestä.

Aike nousi hevosensa selkään varovaisesti ja ehdotti samaa katseellaan Reetulle. Mies heilautti itsensä Hakarun selkään, joka hypähti pienesti irrottaen etujalkansa hekteksi maasta. Naisella oli hyvää aikaa tarkkailla tapahtumaa, kun ei Quillakaan suostunut melkein liikahtamaankaan. Naisen katse lepäsi hetken orissa, pyyhkäisi sitten pikaisesti miestä, josta se loppujen lopuksi siirtyi hiekkatiehen hänen edessään. Ori kiri nopeasti Quillan ja Aiken rinnalle, nostaen pienen laukan, joka tosin loppui alkuunsa kun mies pidätti pitääkseen itsensä Aiken ja Quillan rinnalla.

"Tuolla kauempana näyttäisi olevan joitain puita." Reetu lausahti, viitaten ilmeisesti puihin mäen alarinteellä, lähes juurella. Jostain kai oli parhainta aloittaa, tosin puita oli harvakseltaan muuallakin.

Puiden luona Aike laskeutui alas hevosensa selästä. Hän ei turhaan ollut jäännyt odottamaan Reetua. Varovaisesti hän astahti eteenpäin kohti erästä hautakiveä, siirtäen samallasen koukeroisen tekstin peittona olevia köynöksiä. Ei tärpännyt.

Näin hän kävi läpi monta kiveä, siirtyen yhä syvemmälle puiden katveeseen. Oksistot loivat varjoja niin että pian oli jo kova etsiminen valossa.
"Ei tahdo varmaankaan tulla löydetyksi." Hän totesi pehmeästi ja hymähti perään. Saattoi vain toivoa, että Reetu oli häntä seurannut.

// Kiire tuli. Anteeks lyhyys :< //
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Taivaan kautta helvettiin   Ma 24 Maalis 2008, 17:16

Reetu katsahti puiden suuntaan, jolloin melkein samaan aikaan Aike lähti niitä kohti. Mies hymähti hiljaa ja maiskutti Hakarun käyntiin ja mielelläänhän se nyt Quillaa seurasi.
Miehen mieleen palasi taas Redrike. Hänen inhottava, itserakas hymynsä. Miten Reetu inhosikaan sitä niin suuresti. oli oikeastaan hyvinkin iloinen, että oli murhannut miehen. Ei ainakaan kukaan joutuisi enää kestämään sitäkään ukkoa.
Miehen ainoa näkyvillä oleva silmä oli jo hetkeä aiemmin kaventunut mukavasti viiruksi. Siitä kyllä huomasi, ettei mies ollut ainakaan pitänyt Redrikestä.

Aike ei ollut jäänyt odottamaan häntä, vaan oli jo käynyt työhön. Etsimään tietenkin sitä saamarin hautakiveä. Mies naurahti hiljaa, jotenkin melodisesti kuitenkin ja siirtyi toiselle puolen hauta riviä, hypäten alas Hakarun selästä ja ottaen sitten toiseen käteensä ruskeat ohjakset.. Reetun mustavalkoiset hiukset liikkuivat hentoisesti tuulessa, kiiltäen kauniisti. Ne olivat hyvin hoidetut, todella hyvin hoidetut.
Mies kiersi jokaisen hautakiven läpi, joka vain saattoi olla puun luona. Ei mitään, ei ainakaan vielä. Mihin sen pirulaisen hauta oikein oli piilotettu, kun sitä ei ollenkaan tahtonut löytyä.

Hän kuuli Aiken pehmeän lausahduksen, hymyilipä tuo itsekin.
"Ei tahdo varmaankaan tulla löydetyksi."
Hän katsahti taakseen ja näki tuon neidon.
"Hän oli muutenkin hyvä piilottamaan itsensä", mies naurahti sitten ja kiersi taas muutaman hautakiven eteenpäin. Minne se oltaisiin voitu piilottaa.

Reetu huokaisi hiljaa ja oikaisi itsensä suoraksi. Selkäkin siinä puutui. Ja toista silmäänsä peittävä liina alkoi olla taas huonommin. Reetu otti sen pois ja siirsi kaulalleen roikkumaan. Liinan alta paljastui osittain harmaantunut yhtä lailla kuitenkin sininen silmä, jonka lävitse kulki pitkä arpi. Tämä silmähän olikin osittain sokea ja jos mies olisi paremman silmänsä peittänyt, niin hän ei olisi nähnyt Aikea, muuta kuin epäselvänä siluettina.

Reetu ei yleensä ottanut liinaansa pois silmänsä päältä, mutta nyt siellä hautausmaalla ei ollut, kuin hän ja Aike, ja tietysti hevoset. Yleiselle paikalle mies nyt ei menisi ilman liinaansa.
Kuitenkin, tuon miehen katse siirtyi tarkastelemaan kauempana näkyvää, isohkoa puuta, jonka alla oli melkoisen iso hautakivi.
"Aike, taisin löytää etsimämme", mies sanoi hienoinen virne kasvoillaan ja kokosi ohjat paremmin käteensä ja lähti Hakarun kanssa kohti tuota hautaa.

Lähemmäs tultuaan hän saattoikin huomata nimen. Redrike. Löyty sittenkin vihdoin.
"Tämä se on."

//Syytän aivojani tästä tekstistä >.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Taivaan kautta helvettiin   Ti 25 Maalis 2008, 16:11

"Ei tahdo varmaankaan tulla löydetyksi." Aike lausahti pehmeästi ja vilkuili ympärilleen. Tahtomattaankin hän tuli epäilleeksi, että Reetu oli jo jäännyt matkasta. Puuvanhusten varjossa öisellä hautausmaalla, sitähän ei kukaan tahtonut. ja väistämättäkin olisi aike joutunut sen kokemaan, kun vihdoin oli jäljillä siitä missä hauta oli. Reetusta kuului kiitos jumalille.

Siinä paha missä mainittiin. Mies oli kumartunut juuri tutkimaan tarkemmin erästä hautakiveä kun kuuli Aiken sanat ja kääntyi katsomaan taakseen, vain kohdatakseen naisen helpottuneen hymyn. Ei hän osannut odottaakkaan, että mies niin lähellä olisi ollut.
"Hän oli muutenkin hyvä piilottamaan itsensä" Mies naurahti ja jatkoi kierrostaan.
Aike asteli perään, parasta kai oli seurata miestä. Hän kai se parhaitenties, kun oli tappanutkin.. Reetu oli Redriken murhaaja. Enää ei voinnut kuitenkaan perääntyäkkään ja murha oli ehkä turhan hellä ratkaisu, Redriken olisi pitänyt joutua kärsimään, pahasti.

"Salakavala siis. En oikeastaan tuntenut häntä henkilökohtaisesti, huhut vaan kantautuivat. Tässä sitä nyt ollaan, palkattuna hautakiven murhaajana." Hän naurahti astellen miehen perässä pehmeästi. "Annetaan paaden kärsiä Redriken edestä."

Reetu oikaisi ryhtiään ja tarttui toisen silmän päällä olevaan siteeseen, laskien sen kaulalle lepäämään. Aike yritti tahdikkaasti olla tuijottamatta, mutta ei voinnut estää itseään. olisi hän pahempaakin voinnut odottaa, mutta silmän poikki kulkeva arpi kuitenkin keräsi myötätuntoa. Mies itse ei kiinnittänyt siihen minkäänlaista huomiota, minkä nainen tosin osasi odottaakkin. Reetu siirsi rauhallisesti katseensa tarkastelemaan suuren puuvanhuksen juurella olevaa suurta hautakiveä.

"Aike, taisin löytää etsimämme" Hän sanoi hienoinen hymynkare kasvoillaan, kokosi ohjat paremmin käteensä ja lähti astelemaan Hakarun kanssa rinnakkain likemmäs hautaa.

"Tämä se on." Mies tokaisi asteltuaan tarpeeksi lähelle voidakseen lukea tekstit.

Raivo nousi taas pintaan. Kovasta yrityksestä huolimatta nainen ei saannut sitä enää peitettyä, kun se jo kerran oli saannut vallan. Kädet vapisivat, vaikka ne oli puristettu tiukasti nyrkkiin. Mitä muutakaan siltä keikarilta olisi voinnut odottaa.. Kuka viitsi enää esittää välittävänsä miehestä, kun hän oli jo poissa ? Ei Redrike ansainnut niin arvokasta muistomerkkiä, oikeastaan hän ei ansainnut merkkiä ollenkaan.

"Mitä muutakaan häneltä olisi voinnut odottaa" Aike naurahti ironisesti. Redrike tosiaan oli juuri se mies jolle odotti sen kaltaista hautaa.

Rauhallisesti Aike asteli lähemmäs ja jäi mittaillen tutkailemaan hautakiveä muutamien metrejen päästä. Siinä se seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään puuvanhuksen juurella. Pröystäillen, juuri kuten se jolle se oli osoitettukkin. Nainen astui vieläkin lähemmäksi, niin että ylettyi sivelemään kiven sileää pintaa. Varmaankin maksanut paljonkin sen kaltainen kivi, mutta turhaan. Pianhan sitä ei enää ollut. Kylmä hymy levisi Aiken huulille.

// Hahaha. Mua naurattaa tää mun teksti Silmäpuolisorto Tästä tuli tahattoman surkuhupaisa tai joku sinne päi. //
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Taivaan kautta helvettiin   To 10 Huhti 2008, 20:34

"Salakavala siis. En oikeastaan tuntenut häntä henkilökohtaisesti, huhut vaan kantautuivat. Tässä sitä nyt ollaan, palkattuna hautakiven murhaajana."
Kuului Aiken ääni sen perään, kun hän oli todennut, että Redrike oli ollut hyvä piilottamaan itsensä.
Neidon lausahdukseen mies kuitenkin tyytyi vain naurahtamaan ja kuuntelemaan, seuraavat sanat Aiken suusta.
"Annetaan paaden kärsiä Redriken edestä."
Reetun kasvoille nousi huvittunut virne ja tämä katsahti sinisillä silmillään Aikeen.
"Ja totta kai. Redrike ei kärsinyt tarpeeksi, niin nyt saa hautaapaasi kärsiä."
Mies naurahti leppoisasti, kuin hautakivien murhaaminen olisi ollut hänelle jokapäiväistä puuhaa. No, eihän hän koskaan ennen ollutkaan murhannut mitään hautakiviä, mutta jos oli puhe Redriken hauta paadesta niin se kyllä murhattaisiin, muutamaankin otteeseen.


"Mitä muutakaan häneltä olisi voinnut odottaa"
Aiken ääni kuulosti hyvinkin ironiselta. Reetu oli löytänyt kiven. Se oli iso, isompi kuin muut, ja siihen oli selvästi käytetty rahaa. Sen hohtavat kirjaimet loivat kiven pintaan nimen, Redrike. Mikä pröystäilijä. Miten joku pystyikään hankkimaan hänelle tuollaisen kiven? Mies ei olisi ansainnut edes hautapaikkaa vaan hänet olisi ihan hyvin voinut viskoa vaikka meren vietäväksi, Reetu kyllä olisi sitten varmaan harmitellut niitä kalaparkoja, jotka ehkä olisivat saattaneet miestä maistaa.

Siinä Redrike kuitenkin makasi. Hänen edessään, kuitenkin muutamien metrien syvyydessä maan sisässä.
"Pelkästään tuo nimi saa minut ärsyyntymään, kun se ketku muistuu mieleen", mies murahti hetken päästä ja Hakarun ohjakset puristuivat miehen nyrkin sisään. Yhteen puristetut sormet olivat valmiit vaikka lyömään jotain, mutta hän tyytyi peittämään suuttumuksensa. Mitä sitä turhaan näyttämään.

"Millä helskutilla tuon nyt saisi murhattua, tuon pirullisen hautapaaden?" Reetu kysyi enemmänkin itseltään, kuin Aikelta, mutta katsahti silti neitoon. Katse käväisi myös Quillassa nopeasti, ja Hakarussa, joka nyt nuokkui paikoillaan. Se oli kyllästynyt parveilemaan hämärällä hautuumaalla ympäriinsä.

Pian Reetu vetäisi miekkansa esiin ja päästi luottavaisena valkean oriin ohjakset irti, se ei kuitenkaan lähtisi minnekkään, ja iski miekalla kiveä. Ei mitään, ei niin mitään. Hienoinen naarmu sen kovaan pintaan kuitenkin syntyi.
"Hitsi. Millä tuon nyt oikein saa rikki?"


//Kauhia mitä tekstiä minä taas kirjoitinkaan >.< Oli kuitenkin ihan pakko vastata jo, kun muutenkin on viivästynyt >.< Anteeksi kamalasti<33//
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Taivaan kautta helvettiin   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Taivaan kautta helvettiin
Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: PAYON :: ANDO-DUR :: ONDO-NORSA "JÄTTILÄISKIVI" :: ENKELTEN NOUSU-
Siirry: