PääsivuGalleriaFAQHakuRekisteröidyKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Tahdon voimalla eteen päin

Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2, 3  Seuraava
KirjoittajaViesti
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Tahdon voimalla eteen päin   To 10 Heinä 2008, 12:56

//Banaanimuhennos seuraksi//

Kovaa rummutusta alkoi kuuluaa vimmatusti. Lehdet antoivat epä tasaisen pohjan juoksioille. Ilma oli hyvin kostea ja maakin oli kostea. Todella helposti pystyi liukastumaan ja satuttamaan päätänsä hautakiveen. Rumpujen ääni lähestyi naisen luokse. Naisen ilme oli tuskallinen ja piinaava. Pelkoa ei voinnut vaitoa laisinkaan keltaisista silmistä. Silmät olivat kokonaan keltaiset ei yhtään näkynyt muita värejä silmissä. Nopeasti rummut loppuivat, joka sai naisen hämmennykseen. Muutenkin oli ihmeelistä juosta henkähieväriin keskellä päivää.

Juoksiminen ja hyppähtäminen loppui sekunin murto osassa. Keltaiset silmät haihtuivat normaaliseksi ihmis silmäksi. Naisen silmät olivat ruskeat. Hengitys oli tieheää ja nopeaa. Hän katsoi ympärilleen, jokaiseen nurkkaan mihin pystyi näkemään siinä kohdassa. Luissaan hän tunsi, joku oli saanut rummuttajat katoamaan metsästyksessä. Naisen mielessä kävi monenlaisia mietteitä juuri omassa tahdossaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   To 10 Heinä 2008, 13:20

Harvinaista mutta totta, Elias oli tällä kertaa uskaltautunut lähtemään laivasta. Aiemmilla kerroilla hän oli jäänyt visusti alukselle odottelemaan, että muut saisivat kännäyskierroksensa tehtyä. Tänään hän oli kuitenkin lähtenyt laivalta (pelkuruudesta ja muusta vastaavasta huomauttelulla oli ollut osansa asiassa). Hän oli seurannut porukkaa jonkun aikaa, mutta hän ei ollut halunnut astua sisään likaiseen räkälään, joten hän oli jäänyt yksin tallustelemaan vieraaseen kaupunkiin. Hautausmaalle hän oli tullut lähes vahingossa, etsiessään jotain rauhallista ja mukavaa paikkaa, ja tätä rauhallisempaa kävelyreittiä on lähes mahdotonta löytää. Tai ainakaan Elias ei löytänyt parempaa harhaillessaan ympäriinsä.
Mutta rytmikäs rummutus rikkoi rauhan. Enää ei kuulunut lintujen sirkutusta, sillä nekin olivat vaienneet. Jos mies olisi ollut vasta tulossa tänne, niin hän olisi todennäköisesti tehnyt äkkikäännöksen ja harpponut takaisin kaupungin kaduille, mutta nyt hän seisoi keskellä hautapaaseja, joten hän päätti, että on parasta pysyä paikoillaan. Ainakaan hänen ei pitäisi joutua mihinkään epämiellyttävään sitä kautta, olihan hän vain viaton ohikulkija.

Yhtäkkiä pusiikot risahtelevat ja tanner tömisee, ja samantien näkyviin ilmestyy ilmiselvä metsästysjoukko hevosineen. Miehet näyttivät aavistuksen ärtyneiltä, mutta he vitsailivat kuitenkin keskenään jostain. Hevoset oli ajettu vaahtoon, ja ne puuskuttivat sieraimet laajentuneina. Mutta onneksi ne saivat löntystellä rauhallista käyntiä. Maatilalla kasvanut Elias oli eläinten ystävä, joten hän olisi todennäköisesti mennyt huomauttamaan miehille hevosten rääkkäämisestä, jos he eivät olisi antaneet lepotaukoa ratsuilleen. Jos olisi rohjennut. Tarkemmin ajateltuna hän ei tietenkään olisi voinut sanoa miehille yhtikäs mitään, sillä niin nopeasti he olisivat ravissa tai laukassa ohitse suhahtaneet.

Metsästäjien mentyä Elias huomaa sivummalla olevan naisen, jolla ei ollut kenkiä jalassa. Se kummastuttaa miestä, ja hän huomaa pian tuijottavansa naista, erityisesti tämän paljaita jalkoja.
Nyt hänen pitäisi tervehtiä toista, mutta siitä ei tule mitään. Elias saa itsensä taas kiinni tuijottamisesta, ja hän siirtää katseensa nopeasti syrjään, kuin katsoisi edessään olevaa hautakiveä eikä naista.
Ehkä toinen ei edes huomaisi häntä, jos hän ei sano mitään.

((toivottavasti tuohon pystyy vastaamaan suht helposti tai edes jotenkin, kun hahmoni vain seisoskelee paikoillaan...))
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   To 10 Heinä 2008, 15:32

Nainen oli hyvin helpottunut siitä, että rummutus oli kaikkonnut pois hänen luotaan. Nopeasti hän haisteli ilmaan hän huomasi jonkun muunkin. Katse kääntyi kaukana olevaan mieheen, jota kuitenkin näkyi selväti miehenä. Vivian huomasi, myös kunnon tuijotuksen mieheltä. Itse katsoi juuri sinne minne mies katsoi. Itse hän ei nähnyt mitään erikoista varpaistaan. Varpaisa katse kääntyi takaisin miehen silmiin. Selkä suorassa hän kastoi miestä.
" Mitä minun varpaissa on niin erikoista, että pitää tuijottaa tarkoin? " Vivian kysyi mieheltä, jota hän ei tuntenut.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   To 10 Heinä 2008, 20:20

Kuulltuaan naisen kysymyksen Elias ei vastannut heti. Ehkäpä toinen ei ollut puhunut hanelle, tai ehkä hän voi esittää ettei ollut kuullut? Se oli kuitenkin turha toivo, sillä vieras oli puhunut aivan tarpeeksi kovalla äänellä, ja mies itse oli paljastanut jo huomanneensa toisen.
"Tuota... Minä... Eihän niissä mitään, mutta...", hän soperteli. Tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun hän puhui naispuoliselle olennolle, jos ei lasketa mukaan Neschume Aganan kapteenikaksikkoa ja joitain satunnaisia myyjiä toreilla. Siksi hänen oli hieman hankaluuksia keksiä jotain järkevää syytä käyttäytymiselleen, ja hän onkin jonkun aikaa hiljaa ennen kuin saa sanottua lauseensa loppuun.
"Oikein nätithän varpaat ne ovat, ihmettelin vain, että miksi sinulla ei ole kenkiä jalassasi. Eikö hiekkateillä kävely satu jalkapohjiisi?"
Elias olisi halunnut kolauttaa itseään päähän tuon kohteliaisuuden jälkeen, sillä se kuulosta hänen omissa korvissaan niin typerältä. Sen takia hänen kasvoilleen kohoaa irvistys, jonka hän yrittää poistaa mahdollisimman pian naamataulultaan.

He ovat hetken hiljaa, mutta se tuntuu miehen mielestä painostavalta. Ehkä hän ylireagoi, mutta hän tuntee olonsa hirmuisen jähmeäksi toisen seurassa eikä keksi millään mitään järkevää sanottavaa. Hän avaa suunsa, mutta sieltä ei tule mitään järkevää ulos, ja sekin vähä, mitä hän saa sanottua, tuntuu niin jähmeältä.
"En kai keskeyttänyt mitään?", hän kysyy vilkaisten hautakiviä. Mitä jos nainen oli ollut täällä suremassa vainajia, vaikka jotain perheenjäsentään, ja hän oli keskeyttänyt herkän hetken? Mikä typerys hän olikaan.

Lintujen laulu oli jatkunut, ja ne sirkuttivat taas iloisen kuuloisesti. Siitä huolimatta miehellä on levoton olo, joka ei johdu pelkästään joutumisesta keskusteluun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Aivan kuin hänellä olisi jokin paha aavistus, joka saa hänet kananlihalle. Mies yrittää vakuutella itselleen, ettei se ole mitään, mutta hermostuneisuus ei mene millään ohitse.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   To 10 Heinä 2008, 20:58

Katse muuttui kyselevämmäksi miehen kohtaan. Hän ei oikein saanut selvää miehen ensimmäisestä lauseestaan. Seuraavasta hän sai jotain tolkua. Hänkään ei oikein vastannut suoraan. Hän punastui hellästi, kuuleessaan varpaansa oli kuitenkin kauniita miehen mielestä.
" Voi kiitoksia kohteliaisuudesta. Ei minua satu hiekkaisessa teissä käveleminen. " Nainen vastasi miehen kysyntään.
Hän katsoi edelleen hieman vaisusti miestä, kuin olisi alentuisi hänen tahtoonsa.
" Et sinä keskeytänyt minua laisinkaan. Sen sijaan minun pitäisi kiitellä sinua, koska sinä pelastit minut..." Vivian sanoi.
Hän huomasi, että hän oli puhunut yli suunsa. Jostakin syystä hän ei ollut huomannut mitä oli päästänyt suustaan. Onneksi hän ei sanonnut lauseensa loppuun, kun olisi kertonut itsestään.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Pe 11 Heinä 2008, 18:16

Oli ihanan rentouttavaa olla sellaisen naisen kanssa tekemisissä pitkästä aikaa, joka ei laukonut hävyttömyyksiä ja nauttinut miehistönjäsenten piikittelystä. Vieras nainen tuntui täysin vaarattomalta, ja toinen punastuikin somasti. Elias oli täysin kyllästynyt siihen, että ollessaan erään naisen seurassa hän oli se, joka tavallisesti punastui ensimmäisenä. Vaihtelu virkistää, ja hän saa samalla osan itsetunnostaan ja –kunnioituksestaan takaisin. Hän rentoutuu hieman, vaikka häiritsevä tunne ei mene vieläkään ohitse.

Nainen oli varmasti tottunut kävelemään ilman kenkiä, eihän se ollut aivan tavatonta, vaikka epätavallista olikin. Hän muistaa lapsuudestaan, että naapuritilan lapset juoksentelivat usein ympäriinsä paljain varpain, ja heidän jalkapohjansa olivat muuttuneet sen seurauksena koviksi ja paksuiksi. Niin oli varmasti käynyt tuolle ruskeahiuksiselle naisellekin, vaikka tavallisesti naiset nauttivat hienojen kenkien käyttämisestä. Ainakin mies oli saanut sellaisen kuvan asiasta, tosin ei hän täysin varma ollut... Ehkä hänen edessään seisoo hieman epätavallinen nainen.
Hän ei huomauta enää mitään toisen jaloista, osittain kohteliaisuudesta ja osittain siksi, että toinen oli juuri sanonut jotain kiinnostavampaa.

"Pelastin sinut?", hän kysyy ihmeissään. Omasta mielestään hän oli vain seissyt paikoillaan, joten Elias ei ymmärrä laisinkaan mistä nainen puhuu.
"Miltä minä pelastin sinut?"
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Pe 11 Heinä 2008, 22:42

Varovaisesti hän katsoi miestä, jota hän ei tuntenut laisinkaan. Nainen oli kiitollinen miehestä ettei puhuttu enään hänen jaloistaan tai jonkun muun jalat. Käsillään hän siirsi hieman hiuksia silmien edestä. Silmät tarkaili miehen liikkeitä tarkaan ja samalla kallisti päänsä sivulle. Jostakin syystä mies ei ollut samanlainen mitä hän on muita miehiä tavannut. Se sai hänet kiinostumaan henkilöstä, mutta samalla varovainen, kun monesti aijemmin erehtynyt miehien suhteen.

Miehen jatko kysymys sai uudemman kerran varovaisuuden, koska miten mies kysyi häneltä. Se sai reaktion ja toinen jalka meni toisen jalan taakse. Valmiina pakenemaan, mutta miehen äänen sävy antoi lohtua naiselle ja antoi epäilykseen vastaavan reaktion.
" Murhaajilta, mihin sinä et pystyisi voittamaan taisteluissaan. " Vivian sanoi.
Ilme oli kyseliä ja utelias. Pienestä asti Vivian oli utelias ja nytkin uteliaisuus voitti naisen.
" Mikä sinua oikein kiinostaan kuka voisi murhata naisen? " Vivian sanoi.
Saman aikaisesti hänen jalkansa astui viereen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   La 12 Heinä 2008, 10:35

Se ei ole mikään ihme, jos Elias ei voittaiisi joitain miehiä taistelussa. Ensinnäkin suurin osa hänen aseistaan oli laivalla, eikä miehellä ollut muuta kuin puukko mukana. Hän ei ollut kuvitellut tarvitsevansa aseita pienellä kaupunkiretkellään, joten oli oikein hyvä, ettei mies ollut edes nähnyt niitä ‘murhaajia’ (hän ei osannut yhdistää metsästäjiä vielä tähän tilanteeseen). Naisen sanavalinta kummastuttaa Eliasta, miksi joku olisi halunnut murhata noin hyväsydämiseltä vaikuttavan olennon?
"En minä sanonut, että minua kiiinnostaisi tietää, miksi joku yritti päättää päiväsi", hän sanoo kuulostaen hieman loukkaantuneelta, eihän hän ollut edes tiennyt, että joku yritti tappaa tuon naisen. Hän ei näköjään tiennyt mistään yhtikäs mitään.
"Mutta yrittikö joku siis murhata sinut? Minkä ihmeen takia?"
Suljettuaan suunsa mies puraisee itseään harmissaan kieleen. Nyt hän puhui ennen kuin ajatteli, eikä se ollut koskaan hyvä merkki. Hän oli juuri sanonut, ettei häntä kiinnosta naisen jahtaajat, ja sitten jo seuraavassa lauseessa hän meni kysymään asiaa. Mikä hölösuu hän joskus osasikaan olla... Nyt nainen varmasti luuli, että hän oli teennäinen ja valehteleva typerys.

Rumpujen pauke oli kuulunut kauas, ja pian heitä kohti juoksi noin viiden miehen vahvuinen porukka. Heillä oli tuimat ilmeet kasvoillaan, ja heidän johtajansa huutaa Eliakselle ja naiselle, kun he ovat vielä melkoisen kaukana.
"Pysykää paikoillanne! Teidät on pidätetty kaupunginvartioston nimissä!"
Kun miehet ovat päässeet lähemmäksi, jatkaa heidän johtajansa puhumista. He kaikki ovat hengästyneitä. Elias tuijottaa miehiä osaamatta sanoa sanaakaan, täysin tyrmistyneenä tapahtumien saamasta käänteestä. Jos joku saa selville, että hän työskentelee merirosvolaivalla, niin hän joutuu hirteen! Tai ehkä hän voisi pyytää apua noilta vartijoilta sanoen, että hänet on kaapattu laivalle väkisin ja hänen henkensä on vaarassa... Mutta tuskinpa nuo siitä välittäisivät.
"Enkelten nousun läheisyydessä metsästäminen on kiellettyä, kaikkihan sen tietävät. Se on vakava vaara viattomille sivullisille", vartioston johtaja, vaaleahiuksinen ja jykeväkasvoinen mies sanoo. "Kakaiskaa ulos, minne te olette piilottaneet varusteenne ja missä loput joukkiostanne on?"
Taka-alalle jääneiden miesten ilmeet olivat pettyneitä, ja yksi heistä rohkeni jopa pyöräyttää silmiään kapteenin selän takana.He olivat odottaneet löytävänsä ison metsästysjoukkion, mutta sen sijaan heidän edessään seisoo kaksi henkilöä, jotka näyttivät aikaisemmin vain jutustelevan toisilleen. Joko he olivat todella hyviä näyttelijöitä, tai sitten he olivat jälleen kerran säntäilleet edes takaisin turhaan, ja nyt vaanit varmasti riehuivat torilla mielin määrin. Kapteeni oli saanut jonkin pakkomielteen salametsästäjien nappaamisesta.

((saat sitten liikutella vartioston jäseniä aivan vapaasti ja kehittää tilannetta haluamaasi suuntaan. Yksi pieni pyyntö minulla on, eli se, että Elias ei joudu pidätetyksi tai mitään. Mutta muuten saat tehdä vartijoilla mitä haluat Smile ))
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   La 12 Heinä 2008, 13:26

Miehen sanoista hän voisi päättellä, että mies ei aikoisi murhata häntä, jos hän ei tekisi joitain hirveää miehelle. Lihakset saivat nyt rentoutua jonkun verran miehen puheistä päätellen. Ihan lerpukaan ei saa olla, jos ne rummutajat tulisi uudemman kerran. Siitä asiasta ei voinnut olla ikinä varma, mikä kovasti harmitti naista. Osittain myös hän ei halunnut miestä laittamaan puolustamaan itseänsä. Muutenkaan mies ei näyttänyt laisinkaan taistelia tyypiseltä.
" Teitä kiinostaa, koska sanoitte 'miltä' aluksi. " Nainen sanoi nopeasti miehen puhen perään.
Seuraavaan miehen lsymyksiin täytyi vastat visaasti. Jos hän sanoisi nyt että olisi ihmissusi. Varmakiin mies kiinostuisi enemmän tai lähtisi karkuun. Jos hän jäisi niin tänä iltana olisi kuutamo ilta. Se ei lupaisi hyväään ja hän joutuisi puhumaan tarkemmin. Normaaliset ihmissudet muuttuisi täyden kuun aikana, mutta hän muuttuu tahdon voimmalla. Nopeasti hänen täytyisi vasta, muuten mies voisi alkaa epäillä jotain.
" Jaa en tiedä miksi he yrittävät ovat jo murhanneet perheeni. " Nainen sanoi.
Perheensä oli valta mitä mies ei kuitenkaan tiennyt.

Vivian hätkähti salaman nopeasti joidenkin tulosta. Kun sai tietää, että ne olivat virkamiehiä. Niihin ei kannattaisi koskea laisinkaan. Erilaisia ajatuksia meni ja samalla hän yritteli miettiä mitä miehen päässä liikkui. Kenen kanssa hän oli juuri tavannut. Vivian tiesi, että rummuttujat olivat heidän takana. Ovelaa, mutta ei ole niin ovelaa. Pahaan pinteeseen olet kuitenkin saanut minut. Vivian ajatteli.
Ajatuksensä täytyisi olla tasaista muutten tulisi ilmi mitä lajia se oli. Keltaiset silmät tahtoivat tulla esille. Joku heistä tai jopa mies, jonaka hän oli tuntenut alle viiden minuutin. Myydä hänet, kun oli harvinainen ihmissusi alalajia. Onneksi harvat tiesi siitä rodusta, jopa puolet ihmissudeista ei tiedä omista alalajeistaan.
" Me emme ole tehnyt yhtään mitään rikosta. Tulimme katsomaan edes mennyttä äitiemme. Vai mitä veliseni." Vivian sanoi.

Se oli Vivianin nopea idea ja ratkaisu. Ympäristö oli antanut hänen ideoita. Miehestä sen sijaan hän ei ollut varma oliko hän viranomaisten kanssa tekemisessä. Kuitenkin itse halusi pitää matalaa profiilia. Valhe lausella hän sai tekemättä ilmaisua mikä hän voisi olla. Kuitenkaan viranomaisille, jos he lähtisivät ennen täysi kuutta. Se olisi todella ihanaa asia hänelle. Jostakin syystä tuntematon mies saisi nähdä jotain ihmeelistä hänestä. Viranomaiset katsoivat ihmeissään ja anteeksi antavaisena naiselle ja sekä miehelle. Ennnen heidän lähtöään he kysyivät mieheltä:
" Onko se totta mitä toi nainen puhui ja hän on siskosi? " Virkanomainen sanoi.
Neljä työ kaveria odottivat häntä taaempana. Vivian kääntyi katsomaan miestä. He joituisvat ongelmiin, jos mies vastaa väärin, mutta toinen asia on se, että huomaako mies tämän naisen pienen valhe juonen.

(Hitsi, olisin keksinyt siihen hyvän juoneen, mutta nyt pitää keksiä uusi idea, kun Elias ei saa jäädä merkintöön. )
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   La 12 Heinä 2008, 15:28

Elias ei tiedä mitä vastata naisen paljastukseen. Useimmille ihmisille perhe oli tärkeä asia, toisin kuin miehelle, joten hän ei oikein osaa eläytyä naisen suruun. Pakkohan toisen oli olla surullinen, vaikka naisen kasvoilta sitä tunnetta ei löytynytkään. Tosin mies ei ole koskaan ollut mikään paras ihmisten ajatusten ja tunteiden tulkitsija, joten varmaankin toinen osaa vain piilottaa surunsa, niin ettei sitä millään huomaa.

Hänen ei tarvitsekaan jäädä miettimään vastausta, sillä vartimiehet rynnistävät paikalle, keskeyttäen heidän keskustelunsa.
Oli Eliaksen onni, että naisella leikkasi nopeasti ja tämä keksi uskottavan valheen nopeasti. Sydän miehen rinnassa hakkasi kuin mielipuoli, pauke kuului hänen korvissaan. Lyhyen hetken ajan hän luuli kuulevansa rummut taas uudestaan.
Hän toivoo, että sydämen riehuminen rinnassa ei näy ulospäin, ja siirtyy parilla askeleella naisen viereen.
Hän yritti pitää kasvoillaan mitäänsanomattoman ilmeen, sellaisen joka on läheisen menetystä surevan ihmisen kasvoilla, mutta jonka surema henkilö on kuollut jo kauan sitten, ja suru on ehtinyt laimentua kaipaukseksi. Hän vain nyökkää syvään, osoittaen olevansa samaa mieltä naisen kanssa, sillä hän ei voi luottaa äänensä kestämiseen tämänkaltaisissa tilanteissa.

Pian hänen on kuitenkin pakko puhua, kun vartija puhuu suoraan hänelle. Elias selvittää nopeasti kurkkuaan, ja avaa suunsa.
"Juu, onhan se", hän vakuuttaa taputtaen naista olalle. Hermostuksesta oli kohonnut kylmä hiki hänen selkäänsä, mutta hän toivoo, ettei hänellä ole mitään muita epäilyttäviä 'oireita'.
"Olemme pahoillamme, mutta emme välttämättä pysty vastaamaan kysymyksiinne juuri nyt parhaalla mahdollisella tavalla."
Lauseen jälkeen Elias vetää syvään henkeä, noin pitkä puhe tässä tilanteessa kävi jo voimille.
"Olemme tosiaan suremassa rakkaan siskoni kanssa äitiämme", hän jatkaa viitaten toisella kädellään lähimpää sopivaa hautakiveä kohti, jossa on uskottavaan aikaan kuollut nainen haudattuna. Mikä onni, että Elias oli vilkuillut kivipaaseja aikaisemmin.
Hän toivoo, että vartiomiehet lähtisivät pian, koska hän ei usko pystyvänsä pitämään tätä valhetta yllä enää kovin pitkää.

Eliaksella ei ollut aavistustakaan piilossa lymyävistä metsästäjistä.

((No voi harmi, kävipä huono tuuri. Eliakselle voisi tosiaan tulla aivan liikaa ongelmia jos hän joutuisi putkaan, kun niitä ongelmia miehellä on muutenkin aivan tarpeeksi... Toivottavasti saat jonkun uuden hyvän idean Smile ))
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   La 12 Heinä 2008, 16:06

Nainenoli hyvin iloinen siitä, että mies tuli juttuun mukaan, että pääsisi virkamiehistä irti. Hän itsekkin olisi sannnut, että he olisivat tullet suremaan äitiänsä. Oma äitinsä oli kuitenkin kuollut tai kadonnut. Jos hän olisi kuollut se olisi kaukana Payon kaupungista. Vivian yritteli esiintyä valheen mukana. Kunnes rummutus alkoi kuulua jälleen nainen alkoi pienesti hermostua. Jonkun verran miehen taputus selälle oli yllätys ele miehestä. Mitä mies näytti virkamiehille oli toivottavaa, että he uskoivat.
" Anteeksi, meidän häiriö. " Vikamies sanoi.
Sanottuaan he astelivat pois.
" Juu menkää pois. Emme tarvitse teitä juuri nyt. " Vivian manasi leikkisäti virkamiehistä, mutta niin, että sikka olisi ainoa kuuleva eläin.
Nainen oli hyvin iloinen, että virkamiehet menivät pois, mutta sen sijaa metsästäjä sai huolestumaan koko asia. Myös hän pelkäsi, että hän oli sotkennut miehen samaan ongelmiin. Mistä itse ei oikein tiedä miksi hänet halutaan murhata.
" Kiitos avusta. Olen muuten Vivian. " Vivian sanoi.
Kiiteltyään miestä hän samalla esitteli itsensä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Su 13 Heinä 2008, 19:22

"Elias", hän vastaa lyhyesti. Mies ei usko vartijoiden oikeasti lähteneen ennen kuin viimeisenkin selkä on kadonnut näköpoiiristä.
Huh, se oli lähellä. Olisi ollut todella huono juttu, jos hän olisi ensimmäisen kerran, kun oli astunut laivan kannelta, jäänyt kiinni merirosvolaivan jäsenyydestä... Ei hän hirteen halua. Tosin on hieman vainoharhaista ajatella, että hänet tuomittaisiin, sillä ei hän ole oikeastaan tehnyt mitään rikollista, paitsi raatanut itsensä puhki merirosvolaivan kannella.

Hän oli jo täysin unohtanut sen, mistä he olivat naisen kanssa puhuneet aikaisemmin, eikä hän edes ole enää puhetuulella. Säikähdys ja vartijoille valehteleminen olivat uuvuttaneet miehen henkisesti.
Hän kuitenkin puuskahtaa, ja yrittää unohtaa parhaansa mukaan koskettaneensa naista. Hän ei olisi normaalitilanteessa tehnyt sitä noin lyhyen tuttavuuden jälkeen.
"Huh huh."

Pusikoissa, kaksikon sivulla mutta kuitenkin aika kaukana, räsähtää ja sieltä kuuluu omituisia ääniä. Elias käännähtää säikähtäneenä katsomaan, eikä osaa ollenkaan arvata, mikä tai keitä siellä voisi olla.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Su 13 Heinä 2008, 19:51

Hän itse ei voinnut uskoa miten läheltä meni. Ajatellessaan omia ajatuksiaan hän huomasi miehen olevan hieman omissa mailmoissaan. Jostakin syystä häntä kiinosti mies ja enemmän kiinostus tuli, koska miehen eleet tekivät sellaiseksi.
" No mistä ongelmasta sinä pääsit eroon? " Vivian kysyi.
Kysyessään hän oli muutaman sentin erossa miehen kasvoista.
" He taisivat vieäd sinun voimasi. " Hän lisäsi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Ti 15 Heinä 2008, 10:16

Kuin varkain nainen oli päässyt hivuttautumaan hermostuttavan lähelle Eliasta.
”En, enhän minä mistään, ei minulla mitään ongelmaa ole”, hän yrittää vakuutella, ja astuu samalla pari askelta taaksepäin. Hän ei tahtonut tuntea naisen hengitystä kasvoillaan, ja hän olisi voinut joutua taas tilanteeseen, jossa hän olisi koskettanut toista.
Mutta oliko hän ollut noin läpinäkyvä, että nainen oli arvannut heti hänen hermostumisensa syyn? Toisaalta, valehtelija tunnistaa aina toisen.
”Minun voimani?”, mies kysyy. Hänellä ei ole enää aavistustakaan, mitä toinen tarkoittaa, ja tällä kertaa hän myöntää sen aivan avoimesti.
”Mistä sinä oikein puhut?”

((jos haluat metsästäjien ”hyökkäävän” uudestaan, niin voit laittaa ne tekemään sen. Eivätkös ne ole nyt siellä pusikossa tms, hahmojen takana/sivulla? ))
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Ti 15 Heinä 2008, 15:55

//Elias ajoine pois paikalta//


Vivian huomais, kun mies otti askelta taakse päin. Hän huolestui osittain, että hän oli ollut hieman epäkäytösellinen nainen. Sille asialle nainen ei voi yhtään mitään, kun tuntee itsensä turvalliseksi. Hän ei voinnut olla vastustamaan nauramistaan, kun mies oli niin ihanasti vastannut hänelle.
" Vai niin. Sinun vaimosi saasinut hulestumaan. En minä aijo viedä sinua minnekkään. " Vivian sanoi.
Kuitenkaan hän ei usko, että miehellä olisi vaimoa. Kummatkin osa puolet saisi olla hyvin huolestuneita tekemisessä ja varsinkin pystyvätkö olla hirveän pitkään aikaa toisistaan ja rakastamisesta.
" Äskeinen kohtaus virkamiehien kanssa tarkoitan. Näytät siltä, että sinulla ei olisi puhutia lihaksissasi. Näytät jäykältä. " Vivian sanoi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Ke 16 Heinä 2008, 09:02

((Ahaa, kyllä se sopii. Elias ei varmasti uskoisi tuota jos väittäisit sitä suoraan sille :] ))

Naisen naurahdus saa Eliaksen suun muuttumaan tiukemmaksi viivaksi. Hyvä on, myönnetään, hän oli ollut aina täysi pelle eikä muuksi muuttuisi. Ennen hän olisi nauttinut siitä, että naiset nauravat hänen jutuilleen, mutta nyt hän ei nähnyt tilanteessa yhtikäs mitään hauskaa.
"Minulla ei ole vaimoa", hän vastaa hieman töksähtävästi ja jäykästi, mutta ihmettelee samalla sitä, kuinka toinen oli voinut erehtyä luulemaan niin. Itse mies ei osannut kuvitellakaan itselleen vaimon kaltaista elämänkumppania, osittain siksi, että hänen tämänhetkisessä elämäntilanteessa – merirosvolaivan pakkotyöläisenä – se ei olisi mahdollista (ja jos hänellä jostain syystä olisi vaimo, niin ei enää pitkään, jos vaimo luulisi tulleensa hylätyksi tai jotain muuta sellaista). Eliaksen naisasiat eivät myöskään ole koskaan ottaneet onnistuakseen, viimeinenkin ihastuksen kohde oli marssinut majatalosta ulos heti, kun miehen silmä oli välttänyt.

Jäykkyys vaihtuu takaisin huolestuneisuuteen, kun nainen – oliko toisen nimi ollut Vivian? – huomauttaa hänen jäykästä olemuksestaan vartijoiden läheisyydessä. Ei himputti, mitä ihmettä hän nyt sanoisi? Hän ei voinut missään nimessä puhua totta.
"Enhän minä mitenkään erityisen jäykkä ole, paikat on melkein aina jumissa", hän vakuuttaa ja tekee samalla tarmokkaasti pari käden- ja jalanheilutus -liikettä, näyttäen naiselle ettei hän oikeasti ollut mitenkään erityisen jäykkä, toinen oli vain kuvittellut.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Ke 16 Heinä 2008, 14:25

Kun Elias sanoi, että hänellä ei ole vaimoa. Edeltävässä lauseessaa hän sanoi, että hänellä on vaimo. Lause sai naisen mietityttämään ja häkeltymään hiljaiseksi. Hänen vaistonsa olivat oikeassa miehen suhteen. Myös mitä mies oli valehtanut hänelle. Nyt hän ei voisi luottaa miehelle niin helpotsi. Nyt Vivian tunsi, että hänet uudestaan petettetty uudemman kerran.
" Arvasin oiekin. " Vivian sanoi hiljaa.
Hän tuumaili itsekseen ja katsoi ruskeilla silmilläänsä. Vaikka sanoi, vielä lisäksi ettei hän ollut jäykkä. Omasta mielestään mies oli kireä.
" Sanot mitä sanot. Minusta sinä näytät jäykältä ja joltakin mitä en osaa edes puheisessa sanoa. " Vivian sanoi.
Vivian kuitenkin halusi, jotenki kiitellä miestä, koska hän oli pelastanut hänet. Nyt hän ei oikein uskaltanut kysyä, kun mieheen ei voinnut luottaa. Hänestä heidän välillä oli jotain ristisiiran tunnelmaa. Hiljaa hän ryhdistäytyi, että mies ei ollut sydämmeltään huijaaja.
" Muuten miten minä voin kiittä sinua, että pelastit minut? " Vivian kysyi varovasti.
Hänen äänen sävy varovainen ja pelokas.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Ke 16 Heinä 2008, 18:53

Elias ei ollut väittänyt, että hänellä olisi vaimo – ainakaan mies itse ei ollut huomannut sitä. Itse asiassa sen sanominen, että hänellä ei ole vaimoa, on yksi harvoista asioista, joissa hän on puhunut totta.
Hän ei oikein kuullut, mitä nainen mutisi itsekseen, joten hän pysyi hiljaa. Toisen katsoessa häntä päin Elias käänsi katseensa aavistuksen verran syrjään. Hän halusi tekonsa olevan huomaamaton, mutta hän ei halunnut vastata naisen katseeseen. Sen hän oli huomannut, että koska hän oli muutenkin huono valehtelija, katsekontaktin ottaminen vei hänen viimeisetkin uskottavuutensa rippeet.
Hiljaisuus jatkuu naisen väitteen jälkeen. Elias on mielestään epäkohtelias seistessään siinä puhumatta, mutta hänellä ei ole tuohon väitteeseen mitään sanottavaa. Nainen oli oikeassa, hän oli jäykkä kuin puulauta. Siksi mies ei alkanut väittämään vastaan, koska tiesi itsekin olevansa silloin väärässä. Mutta mikä se ominaisuus hänessä oli, jota nainen ei osannut pukea sanoiksi... Tarkemmin ajateltuna Elias ei edes halua tietää sitä.

Vivianin äänensävy seuraavassa kysymyksessä yllättää miehen. Se oli hyväntahtoinen, jopa hieman arka, vaikka Elias oli odottanut syyttämisen jatkuvan – hän olisi ansainnut sen. Hän ei ollut odottanut tuota kysymystä ollenkaan, joten hän jää tuijottamaan naista, ja hänen aivoissaan on laaja, kaiken peittävä tyhjyys.
"Kiittää minua?", hän toistaa naisen sanat, yrittäen saada siten lisää aikaa koota ajatuksiaan. Hänelle ei tullut yhtikäs mitään mieleen, ja siksi hän yrittää luikerrella tilanteesta pois.
"Enhän minä tehnyt mitään muuta kuin eksynyt paikalle, ja tuin sinua parilla sanalla silloin, kun kohtasimme vartijat."
On vielä yksi syy, miksi Elias ei halua sanoa sitä, miten nainen voisi kiittää häntä. Se johtuu siitä, että kaikkein eniten mies haluaisi marssia tiehensä ja mennä kyhjöttämään omaan punkkaansa. Hän ei ole koskaan ollut hyvä vastaavanlaisissa kiemuraisissa tilanteissa. Hän haluaisi myös vetää punavalko-raidallisen huivinsa suunsa ja nenänsä peitoksi, mutta hän ei voi tehdä sitä. Se vain herättäisi lisää kysymyksiä. Miehen sormet kuitenkin kohoavat hipelöimään huivin karkeaa kangasta.

Hän kuitenkin muistaa tädin läksytyksen käytöstavoista ja siitä, kuinka toisen kiitosta (tai sen yritystä) ei saa koskaan torjua. Mies yrittää paikata tökeryyttään kysymällä ensimmäisen mieleen juolahtavan lauseen:
"Sinähän et siis ollut täällä suremassa ketään?"
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Ke 16 Heinä 2008, 19:20

Vivian huomasi, että viimeine lause oli saanut miehet hätkilleen ja menemään enemmän omiin ajatuksiin. Häntä kovin huolestui. Ei hän voi mitenkään keskustella mistään asijoista, kun oli niin jäykkä mies. Kun mies toisti lausessaan vartiat. Viraomaiset olivat toinen asia missä mies oli auttanut häntä ja varmaakin itseäänsä. Hän olisi voinnut kopauttaa itseääänsä jollakin esineellä, että miten tyhmä hän on ollut. Elias oli pelastanut hänet kahdesti. Nyt hänen olin pakkoa sanoa, että miten hän voisi kiittää todella paljon miestä asiasta.
" Sinähän pelastit minut kahdelta metsästäjistä aluksi ja sitten autoit viraomaisten kanssa. Ja uskon kyllä, että minä autoin kyllä sinua viranomaisten kanssa. Kuitenkin sinä pelastit minut kahdesti. Miten minä voin sinua kiittää. " Vivian sanoi.

" Arvokasta mitä voin antaa on suden hampaan. " Vivian sanoi hiljaisella äänen sävyllä.
Suden hammas oli arvokkain mitä hän voi antaa vastalahjaksi. Tai tekemällä, jonkun aseen, koska siinäkin se on loistava tekijä. Häntä hävetti todella paljon. Katsoessaan Eliasta naiselle tuli kuvaus, että mies tahtoisi olla hänen seurassaan, koska hän puhui varmaakin todella paljon. Pienesti hän huomasi, että hän oli puhunut aika paljon miehelle.

Eliaksen kysymys ei viitannut laisinkaan, että mikalainen vasta palvelu voisi olla. Sen sijaan se oli kysymys osa tästä paikasta. Vivian harkita miten vastasi, ettei mykistäisi miestä jäykäksi. Tulevaisuudessa mies puhuisi hänelle, eikä jäykistysisi kannoksi.
" En minä tullut, vaan vahingossa metsästäjänen takia. Uskon tänne olisin voinnut piiloutua tai juosta heistä eroon. " Vivian vastasi miehen kysymykseen.
Hän toivoi, että tämä lause ei saisi miestä jäykistymään.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Ke 16 Heinä 2008, 20:33

(( onnea sen estämiseen, ettei elias muutu kannoksi :] . Tuo oli muuten hyvin sanottu.))

Naisen sanoessa sanansa siitä, että uskoi, että hän oli auttanut myös Eliasta viranomaisten kanssa, mies synkistyy hieman. Näyttikö hän jo nyt niin paljon rikolliselta, että on mahdollista heti arvata, että hänellä on viranomaisten kanssa ongelmia. Tai eihän hänellä niitä vielä ole, mutta jos hän joutuisi kuulusteluun... Sitten niitä saattaisi olla enemmän kuin mistä mies pystyy selviytymään.

Vivianin seuraava lause poistaa synkkyyden miehen mielestä, ja sen tilalle tulee hermostuneisuus.
"Onko se sinulle tärkeä?", hän kysyy. Elias ei voisi ottaa vastaan mitään arvokasta. "Jos on, älä anna sitä. En minä ole sen arvoinen. Jos vaikka voisit kävellä kanssani kaupunkiin?"

Onneksi mies ei hermostuksissaan huomannut naisen häpeävän itseään, koska silloin he olisivat olleet vain kaksi häpeässään kieriskelevää henkilöä.
Naiselle oli tilanteesta huolimatta helpompi puhua, kuin mitä Elias olisi arvellut aikaisemmin. Mies ei itse ole helposti avautuva henkilö, joten näin pitkä keskustelu jonkun kanssa oli jo melkoinen suoritus.

Elias on hetken hiljaa naisen viimeisen lauseen jälkeen, miettien miten hän sanoisi asiansa.
"Anteeksi jos utelen, mutta miksi ne metsästäjät jahtasivat sinua? Ovatko he riidoissa sukusi kanssa tai jotain? Muuten luulisin, että metsästäjät jahtaavat vain eläimiä, ja minun silmiini he näyttivät olevan jahtaamassa jotain, kettua kenties."
Hän kysyy vielä yhden asian, joka oli jo jonkun aikaa häirinnyt häntä:
"Eikö sinun nimesi ollutkin Vivian? Minulla on niin hirveän huono muisti tuollaisissa asioissa...”"
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Ke 16 Heinä 2008, 21:14

Naisesta tuntui edelleen, että hän oli saanut miehen kannoksi, kun näytti synkältä. Suunsa hän yritteli pitää kiinni, ettei tulisi yhtään mitää ylimääräistä mikä voisi satuttaa miestä ja saamaan hiljaiseksi. Hän ei halunnut missään tapauksessa saada miestä, että kissa oli viennyt kielen omista lauseistaan. Pienesti Vivian harmittyi, että mies ei ottanut hänen arvokastaan lahjaansa. Sen sijaan eräs lause sai naisen kiinostumaan todella paljon.
" Sopiihan se minulle todella hyvin. " Vivian sanoi.
Paremmin hän voisi piiloutua metsästäjiä sinne ja samalla tehdä töitäänsä. Työnsä oli kuitenkin aika pientä hommaa. Tyt tulevat yleensä tilauksena.

Nyt hänen mielestä hän oli juuri hyökännyt sanoillaan miehen päälle. Jostakin syystä nainen ei saanut suunsa suppuun tai oikeastaan kielen taivuttaminen olisi parempi. Mitä Elias kysyi uudemman kerran. Lause oli osunnut arkaan kohtaan naiselle. Pää kääntyi katsomaan maahan. Sinne ne katseet jäivät jonkun aikaa.
" Kyllä sinä utelet paljon. Varmaan utelet yhtä paljon, kun minäkin. Eikä sille mahda yhtään mitään. Todella huonoissa riidoissa. He tappoivat minun perheeni. Yksi heistä oli perheen jäsen. Nyt he jahtaavat minua. " Vivian sanoi.
Hän ei kertonut perus syytä miksi heitä saalistetaan sukupuuttoon suurimmaksi osaksi. Heidän nahka oli niin arvokasta.
" Koska olen ihmissusi. " Vivian sanoi.
Hän ei voinnut uskoa, että hän oli sanonnut sen miehelle. Varmuuden vuoksi, hän otti pari askelta taaemmaksi. Hänen kasvoissaan näki miten pelokas oli tällä hetkellä. Hän oli suurimmaksi osaksi varma, että mies otti aseensa esiin turvatakseen itseäänsä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Aida
Kuningaspingviini
Kuningaspingviini
avatar

Viestien lukumäärä : 838
Ikä : 25
Paikkakunta : Carmila
Registration date : 11.08.2007

ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Ke 16 Heinä 2008, 21:54

//Miss, tässä olet kirjoittanut hyvän pitkiä peliviestejä, aplodit sinulle siitä! Kirjoitusvirheitä voit yhä tarkkailla, jos vain mahdollista. BM:lle haluaisimme huomauttaa, että Valhallassa pelataan imperfekti aikamuodossa, sinun viestisi kun näyttävät toteuttavan preesensiä. Muuten viesteissäsi ei ole valittamista, hyvää jälkeä kerrassaan! : )

-Aida ja Carmi //

_________________
Kaiken karvaiset hahmoni.<3
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://valhalla.yourme.net
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   To 17 Heinä 2008, 12:06

Osittain mies oli odottanut (ja ehkä toivonut, vaikka ei sitä ikinä myöntäisi naiselle), että toinen kieltäytyisi kutsusta kävellä takaisin kaupungin keskustaan. Voi että, kuinka Elias oli ollut tyhmä! Miten ihmeessä hän nyt onnistuisi pääsemään takaisin laivalle herättämättä huomiota? Hänen olisi pakko erota naisesta ennen satamaa, vaikka joutuisi häätämään toisen luotaan. Mies kuitenkin toivoi, ettei hänen tarvitsisi tehdä sitä.

"Ol-", miehen lause katkesi ja hän jäi tuijottamaan naista tuon paljastuksen jälkeen. Hänen huulensa luulivat, että aivot jatkaisivat puhumista, ja siksi hänen suunsa jäi liikkumaan, vaikka sieltä ei tullut ääntä. Aivan kuin hän haukkoisi henkeään samalla tapaa kuin kala kuivalla maalla.
Hän oli ollut sanomassa ’olen pahoillani’ lohdutuksena perheen menettämisestä, mutta sen sanomisesta ei tullut mitään. Susi oli eläin, jota hän kammosi eniten koko maailmassa. Kauhu oli peräisin lapsuudesta, jonka hän oli elänyt maatilalta. Muutaman kerran hän oli löytänyt susien raatelemia kotieläimiä. Näky oli järkyttänyt häntä syvästi, eikä mies ollut päässyt kammostaan eroon, vaikka hänen entisellä ihastuksellaankin oli ollut susi 'lemmikkinä'. Miksi, oi miksi, hän joutui aina tekemisiin henkilöiden kanssa, jotka liittyivät susiin?

Hän oli tajunnut naisen sanan, mutta ei niiden merkitystä. Sana ihmissusi oli hänelle vieras, koska hänen kotimaassaan niitä ei esiintynyt edes tarinoissa (tai sitten Eliaksen hermoja oli varjeltu, koska hän pelkäsi tavallisiakin susia aivan tarpeeksi).
Siksi hän pihahti vain yhden sanan:
"Mikä?"
Mies ei vetänyt asettaan esiin, hän tunsi olonsa puulla päähän lyödyksi, eikä hän voinut tehdä mitään muuta kuin tuijottaa toista suu auki.

((yritin tarkkailla aikamuotoja parhaani mukaan, mutta sanokaa jos löydätte niistä huomauttamista. Imperfektissä roolimiseen pitää hieman totutella...))
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   To 17 Heinä 2008, 13:48

Naisen sydämmestä vihloi, kun näki miehen menneen aivaan mykäksi. Hän oli saanut naisen aivan hiljaiseksi mieheksi. Pää oli maassa ja silmät katsoivat miestä todella vähän aikaa. Hän ei voinnut oikein uskoa, että mies ei puhuisi hänelle. Kuitenkin miehen liikkuminen oli hiemana erilaista hänen mielestäänsä. Yleisesti, kun sanotaan on ihmissusi niin kaikki katoavat pois paikoiltaan. Hän voisi myös tarkentaan, että muuttui sudeksi silloi, kun itse tahtoo muuttua. Katsellessaan välillä miestä. Hän huomasi, että mies pelkäsi normaalisesti sudeita. Itse kun muuttuisi sudeksi. Hän olisi kokonaan suden näköinen. Hänessä ei ole yhtään ihmisustta, kun ne muuttuvat täydessä kuussa sudeiksi. Nyt hän oli saanut miehen aivan tupiksi.
" Olen pahoillani, mutta minä synnyin tällaiseksi. Älä huoli meitä ei ole montaa olemassa. " Vivian sanoi.
Sanoaessaan hän oli puhunut totta. Lauseet eivät kuitenkaan pidä päteen ihmisusseihin, koska ihmisusia oli enemmän, kuin keltasuseja. Itse hän oli alun perin keltasusi.

Keltasuseja oli mailmassa todella vähän. Vähemmän kuin ihmissuia, mutta jopa kaikki ihmissudet eivät tiedä keltasudeiden olemasta olosta. Pää kääntyi katsoaan miestä, joka näytti allapäin. Silmät hitaasti katsoivat miestä. Selvästi hän kuuli miehensä sanat.
" Keltasusi, joka kuuluun ihmissusijen alalohkoon. En minä muutu sudeksi, jos en halua. Minä en muuttu, kun uskon, että sinulle on tapahtunut aijemmin susien kanssa. " Vivian sanoi.
Tässä, kun he puhuivat hautuusmaalla ihmissudista tuntuisi siltä, että hänen aikansa oli kohta liittyä muiden mukaan. Kaupungin reissu ei tule oikein sopivaksi ajaksi ja tekemiseksi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   Pe 18 Heinä 2008, 19:21

Mies oli juuri pyytämässä tarkennusta, kun nainen jatkaa itse selitystään. Hän ei sanonut mitään, kuunteli vain silmät tapittaen toista ihmeissään.
Ajatus siitä, että ihminen voi muuttua sudeksi, ei mahtunut miehen ymmärrykseen. Hän oli kyllä kuullut, että jotkin luonnonoikut pystyvät sen tekemään, mutta silloinkin hän oli ymmärtänyt, että taikuudella oli asiassa suuri merkitys. Mutta että joku voisi syntyä puoliksi sudeksi ja puoliksi ihmiseksi... Se ei mahtunut Eliaksen käsitykseen maailmasta ja siinä elävistä olennoista. Ja koska hän ei ymmärtänyt asiaa, ei hän myöskään osannut pelätä edessään seisovaa naista. Sillä hänen silmänsä näkivät ihmisen, vaikka havainto olikin hyvin paljon ristiriidassa naisen sanomisien kanssa. Se hämmensi Eliasta.

Oli hyvin onnekasta, ettei Eliaksella ollut aavistustakaan siitä, mikä ihmissusi normaalisti oli. Muuten tämä ympäristö – hautausmaa – ja ihmissudet siihen yhdistettynä olisivat saaneet hänen niskakarvansa pystyyn.
Hän ei ollut enää laisinkaan varma, haluaisiko kävellä ihmisten ilmoille tuon susiolennon kanssa, mutta eihän sitä voinut sanoa toiselle. Toisaalta oli myös hyvin hermostuttavaa jäädä kahden hänen – vai sen – kanssa, koska jos toinen päättäisi muuttua sudeksi ja raadella miehen kurkun auki... Se olisi menoa.

Mies vilkuili Viviania hieman hermostuneena, mutta katseessa oli myös mukana epämääräistä kunnioitusta. Kaikkeen uuteen ja outoon kannattaa suhtautua tietynlaisella varovaisuudella, mutta Elias toivoi, ettei nainen huomaisi hänen epäluuloisuuttaan. Se varmasti loukkaisi toista. Vaikka nainen oli paljastanut tuon susimaisuutensa, oli mies kuitenkin uskonut tutustuvansa ihmiseen. Hän tekisi parhaansa kohdellakseen toista ihmisenä.

"Pystyt siis muuttumaan eläimeksi?", hän kysyi, vältellen vaistomaisesti sanaa 'susi'. Jos hän ei ajatellut asiaa, ehkä se lakkaisi olemasta.
"Olet siis jonkinsortin muodonmuuttaja, vai?"
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Tahdon voimalla eteen päin   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Tahdon voimalla eteen päin
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 3Siirry sivulle : 1, 2, 3  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: PAYON :: ANDO-DUR :: ONDO-NORSA "JÄTTILÄISKIVI" :: ENKELTEN NOUSU-
Siirry: